Alushousujen liikevaihto

Sierra Leone on YK:n hyvinvointi-indeksillä mitattuna viidenneksi surkein maa – anteeksi epäasiallinen ilmaisu, mutta sitä se mielestäni tarkoittaa.   Katso HDI, esim. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Inhimillisen_kehityksen_indeksi

Se olikin rikas paikka

Minulle on kahdesti käynyt ulkomailla niin, että ensin joku paikka tuntuu tosiaan köyhältä, mutta kun sinne palaa takaisin naapurimaasta, huomaa, että ei se ollutkaan niin.  Kerran näin kävi Romanian ja Moldovan rajalla, Moldovasta palatessa.  Nyt tuntui samalta Sierra Leonessa syvältä maaseudulta kaupunkiin palatessa.  Kävin viikko sitten kunnolla ns. puskassa eli maaseudulla surkeiden teiden, ja tiettömien taipaleiden takana.  Sieltä palatessa Bo´n, sen laitakaupunki, näytti taas kulutusparatiisilta.  Ruokaa riittää, tavaraa on tarjolla ja okadalla pääsee (okada on moottoripyörätaksi).  Ja ihmiset ovat hyvin pukeutuneita. 

Olut on raskasta 

Perinteinen hintamittarikin heittää häränpyllyä – sillä eikös yleensä maaseudulla päivittäistavarat ja palvelut ole halvempia kuin
kaupungeissa (paitsi ehkä bensa, jossa hinnassa huomioidaan kunnolla rahti).  Bo´ssa paikallinen olut maksaa 4000 leonia.  Zimmissä, jos on niin hyvä tuuri, kuulemma, että olutta löytyy, eli sitä on saatu tuotua sinne, maksaa pullollinen 9000 leonia.  Zimmistä, pikkukaupungista, on matkaa joko isoihin päätien varren Kenemaan tai Bo´hon noin 80 km.   Moottoripyörällä aikaa menee 4-6 tuntia.  Minun kuskiltani meni viisi tuntia.  

Kuorma-autojen matka-aikaa joudutaan mittaamaan toisinaan kuukausissa. Näin kaksi mutaan juuttunutta autoa, joiden porukka oli leiriytynyt vahtiin auton ympärille odottaen kuivaa kautta.  Oluesta yms.  kaupunkien herkuista on siis syytä ottaa kova hinta. 

Ikäpyramidi alueittain

Näitä huomioita on vähän uskaliasta kertoa, koska havainnot ovat todellisuudessa aika vähiä.   Mutta jatkan.  Ikärakennekin on maaseudulla ja kaupungeissa vastakkainen.  Bo´ssa tuntuu, että kaikki ovat noin 15 ja 35 ikävuoden väliltä.  Olen joskus aamulla töihin mennessä asiaa laskeskellut, ja päätynyt, että tuohon haarukkaan mahtuu 70-80 % vastaantulijoista.  Loput ovat nuorempia.  Puskamatkan kylissä yli nelikymppisiä oli puolet tai enemmän.  Vanhoja ihmisiä oli silmiinpistävän paljon. 

Seuraushan em.   ikärakenteesta on, että elinkeinotoiminta kasvaa kaupungeissa ja kuihtuu maaseudulla.  (Ja viitaten edellisiin riisiblogeihin, niin pakistanilaisten on tehostettava entisestään riisintuotantoa, jotta ruokaa riittää, kun täällä viljely vähenee.  (Mikähän mahtaa olla Induksen veden laatu Pakistanissa?))

Kaupustelijan kate on pieni

Alushousujen myyjistä minulla ei ole kuvaa, siis tämä kelvatkoon.

Edellä viittasin pukeutumiseen.  Nimittäin ihmiset ovat lähes kaikki täällä hyvin pukeutuneita – kiitos länsimaiden kirpputorien ja ”vaatekierrätyksen”.  Täällä ei enää vaatteita kannata suuremmin tuottaa, koska Aasia tekee ne halvalla, me käytämme alkuun ja täkäläiset loppuun.  Käytetyt, hyvät miesten alushousut maksavat 8000 leonia ulkomaalaiselle eli 1,1 e.   Päivässä myyjäpoikapari kertoi myyvänsä noin 100 000 leonilla eli ehkä 14 e.   Siis kaksi miestä – 7 euroa kummallekin liikevaihtoa.  Katteet ovat aika pieniä.   Eli ei kaupungissa asuminenkaan herkkua ole kaikille.

Heikki

Ps.  En oikein tiedä mitä tekisin.  En ole ennen ostanut, enkä kai käyttänytkään, muiden jo käyttämiä alushousuja.  Paitsi ehkä potkuhousuina joskus 50-luvulla. ;)

Pps.  Huom!  Ja kaikesta tästä huolimatta ihmiskunta elää aika hyvin – sierra leonelaisetkin ovat tavallisesti oikein hyvinvoivia.  Köyhimmillä ruokavalio on varmaan liian riisi- tai kassavapainotteinen, ja huonoina aikoina niistäkin on puutetta, mutta tavallisesti riisiä tai kassavaa täydennetään runsaasti kalalla ja pähkinöillä.  Lopputulos voi olla jopa mallikelpoinen ravitsemuksen kannalta.