Urbanisaatiosta ja maataloudesta
Kirjoitin jo toiseen, virallisempaan Opettajat
ilman rajoja-blogiin, että riisi alkaa tulla tähkälle Sierra Leonen
alkavassa ”kesässä” (tai miksi tätä vuoden aikaa kutsuisi, kun lämpötilat
selvästi nousevat ja päivät kirkastuvat, mutta kasvit alkavat tuleentua, ja
päiväkin vähän lyhenee. Asiallisesti
kyse on siis alkavasta kuivasta kaudesta.) (Eikä sitä virallista tekstiä ole vielä julkaistu.)
Elokuussa kun tulin, riisiä istutettiin
varsinkin isoimmilla pelloilla. ”Kaupunkiasuntoni”
pienemmillä lähipelloilla riisi oli
elokuussa jo lähes kokonaan istutettu ja niistä ensimmäiset tulevat tulevat nyt
tähkälle, tai pitäisi kai sanoa röyhylle.
Jos oltaisiin Suomessa, olisi selvä, että lähipelloilla kasvukausi alkaa
aikaisemmin, mutta tässä ilmastossa se ei varmaankaan pidä paikkaansa ;). Ehkä todennäköisempi syy on, että
kaupunkipelloilla on enemmän työvoimaa käytettävissä ja istutus siksi
aikaisemmassa.
Paikallinen viljely näyttää kalliilta
Nimittäin… en tiedä, mutta minusta näyttää,
että Sierra Leonen, entisen riisin viejämaan nykyinen tilanne on niin huono,
että sen maatalous ei pysty kilpailemaan teknistyneempien maiden riisin
kanssa.
Koneellistettu riisin viljely, ehkä Thaimaassa, Pakistanissa tai Brasiliassa, on niin paljon tehokkaampaa, että täkäläinen suurimittakaavainen, mutta paljon yhä käsityöhön nojaava riisinviljely, tulee liian kalliiksi. Sille Sierra Leonen asukkaalle, jolla ei ole omaa palstaa (kaupungissa tai maalla), on halvempaa ostaa ulkomaista riisiä kuin omaa tuotantoa. Tämä on vasta ”tutkimushypoteesini”, mutta minulla on tilattuna tapaaminen jo paikallisen suuren riisinviljelijän kanssa. Ehkä asia selviää. Ja pitää myös varmistaa kuluttajahinnat! Tosin en ole löytänyt myynnistä kaupasta tai kojuista muuta kuin tuontiriisä tai em. suurviljelijän riisiä (Lione Mountains). (Tuontiriisi maksaa 100000-200000 Le/50 kg. Se on tavallinen vähittäispakkaus, josta sitten myydään kyllä naapurustossa mitoittain, esim. puoli gallonaa)
Koneellistettu riisin viljely, ehkä Thaimaassa, Pakistanissa tai Brasiliassa, on niin paljon tehokkaampaa, että täkäläinen suurimittakaavainen, mutta paljon yhä käsityöhön nojaava riisinviljely, tulee liian kalliiksi. Sille Sierra Leonen asukkaalle, jolla ei ole omaa palstaa (kaupungissa tai maalla), on halvempaa ostaa ulkomaista riisiä kuin omaa tuotantoa. Tämä on vasta ”tutkimushypoteesini”, mutta minulla on tilattuna tapaaminen jo paikallisen suuren riisinviljelijän kanssa. Ehkä asia selviää. Ja pitää myös varmistaa kuluttajahinnat! Tosin en ole löytänyt myynnistä kaupasta tai kojuista muuta kuin tuontiriisä tai em. suurviljelijän riisiä (Lione Mountains). (Tuontiriisi maksaa 100000-200000 Le/50 kg. Se on tavallinen vähittäispakkaus, josta sitten myydään kyllä naapurustossa mitoittain, esim. puoli gallonaa)
Edellä oleva tulee mieleen siitä, että
riisipelloilla näki varsinkin elokuussa 3-5 miehen ryhmiä, kääntämässä maata
istutusta varten, kuokalla. Pinta-alaa
oli ympärillä suuruusluokassa 50-100 hehtaaria.
Olihan siellä näitä ryhmiä ehkä neljä yhtä aikaa, mutta silti homma ei
voi edetä samassa tahdissa kuin kasvukausi.
Aikataulut pellolla eivät pidä
Toisaalta traktoreita olen nähnyt yhteensä
täällä 6 tai 7 kappaletta eli kovin yleistä maan muokkaus traktorillakaan ei
ole (ja tätäkin pitää täydentää, että maassa on ainakin yksi hollantilaisten
viljelijöiden vetämä urakointiyritys, jolla näyttää olevan Valtrojakin
kalustossa). Tarkoitan, että tällä
kapasiteetilla em. sata hehtaaria ei
tule hoidetuksi paljon mitenkään. Hintaa
kertyy, vaikka miehet olisivat töissä nälkäpalkalla ja kuitenkin riisin istutus
venyy liian pitkälle ajanjaksolle. Lopputuotteesta
tulee kallista. Tämä siis koskee
maaseudun suurimittakaavaista viljelyä.
Omavaraisviljely on erikseen, oma ruoka tuotetaan tunteja laskematta.
Milla eletään slummissa?
Maailman
mittakaavassa halvalla ruualla on iso merkitys.
Kaupungistuminen, ja slummiutuminen, tarvitsee sitä. Kovin usein kaupunkiin, myös Euroopan
kaupunkeihin, tullaan paremman elintason toivossa, tietysti. Mutta läheskään aina se toive ei toteudu. Muutto jatkuu kuitenkin, koska ruokaa on
saatavilla, kiitos tehokkaan viljelyn parhailla tuotantoalueilla. Onkohan maailmantaloudelle jopa hyväksi, että
slummit kasvavat?
Kaupunkiviljelyä
Lisää kuvateksti |
Kaupunkien riisipellot. Asun siis Bo´ssa, jossa Wikipedia kertoo
olleen vuonna 2014 noin 250000 asukasta.
Siis reilusti enemmän kuin Tampereella tai Turussa. Omaa asuinpaikkaani voisi (sijainniltaan)
verrata vaikka Tampereen keskustan ympärillä oleviin vanhoihin kaupunginosiin
kuten Amuri, Pyynikki tai Pispala. Ja
silti, jos tästä harjanteelta ottaa 300 metrin ympyrän, niin olen kolmelta
suunnalta riisipeltojen ympäröimä, yhteensä ehkä riisiä noin 20 ha. Pieniä, muutaman kymmenen aarin lohkoja vieri vieressä. Aika hyvin hoidettuja, mutta kasvusto on
liian harvaa antaakseen kunnon sadon.
Kalat riisin tuholaisina
Ojista saadaan vähän kalaa, tai ainakin sitä ongitaan yleisesti. Ja kalat myös syövät riisintaimia! Kävin kuvaamassa sitä röyhylle tullutta
riisiä, ja pääsin juttuun naapurin kanssa, jonka pellolla oli ollut liikaa
vettä ja kalat olivat syöneet pahasti taimia.
Se näkyi hyvin oraissa, latvat poikki vanhan vesirajan alapuolelta. Tämäkin siis paikallinen havainto, mutta
pitäisi vielä tutkia kirjallisuutta…, sillä en aivan luota vielä näihin
kalavahinkojen merkitykseen. ;)
Etualalla "perunaa" eli bataattia ja takana kassavaa. Kummatkin vihanneksena. Lehdeet syödään, ei mukuloita. Takana keittiö savuineen |
Sitä, kuinka tärkeitä nämä kaupunkilaisten
riisipellot ja kassavat ovat maan elintarvikehuollolle, en pysty arvioimaan, mutta yleistä
se on. Kuten myös, että jokaisella
pihalla on kanoja ja ankkoja ja siellä täällä myös vuohia. Ja pari penkkiä kassavaa ja bataattia. Nykysuomalaisena näen mielessäni kaupungin
toisin kuin mitä se on nyt Bo´ssa, mutta tämän kaltaisia Suomenkin kaupungit
olivat muutama sukupolvi sitten. (Ja nyt
kun meillä puhutaan kaupunkiviljelystä, niin mallihan on taas paljon edellisen
kaltainen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti